2011, AURINKOINEN VUOSI?

Kuvan planeetta kiipesi taivaalle ja sokaisi silmät.

Vaivatta se ei kuitenkaan noussut, vaan joutui valaisemaan ensin tämänkin rakennuksen:

Ken tunnistaa miljöön, saa kommentistaan palkinnoksi valitsemansa kirjan tuotannostani.

Palaan tuloksiin tutkisteltuani kyseistä planeettaa tarkemmin, tammikuun puolivälissä.

Joulukuu

Seison ikkunan ääressä.
- 30 ja tuulen viri.
Naarmuinen hanki kimaltaa.

Kohta katkeaa kuusen kaula
ja 2010 korahtelee kitkerään loppuunsa.

Uusi vuosi tyrkyllä kuin pommi.

Kaksi näköalaa

Toisesta en ottanut kuvaa, mutta sitä voi käydä pimeän aikaan katsomassa Helsingin jouluvalokoristekaduilla ja Espan puistossa, jonka kunnioitettavan ikäiset puut on kiedottu valoköynnöksin. Iso Eikka ei ole sentään saanut Lucia-kynttelikköä päähänsä, mutta kesäiset lokkiklöntit lämmittävät paljasta päälakea.

Alla oleva on viimeinen matkamuisto Istanbulista, koska uudet seikkailut koputtavat ovella. Mitähän kaikkea pyörteinen Bosborin salmi kätkee syövereihinsä?

Kuvassa on salmella sijaitseva näköalatorni. Matka torniin oli keikkuinen, mutta ehdottomasti kymmenen liiran arvoinen (= 5 euroa = 30 markkaa, jos muistaa sellaisen valuutan näin itsenäisyyspäivän kynnyksellä).

Amfi on cool

Miniatyyripuistossa törmäsin myös tähän amfiteatteriin, jonka luonnollisen koon testasin vuonna 1996.

Tuuli melkoisesti, mutta sää oli parikymmentä astetta plussalla.

Ihmisen kokoinen teatteri!

Takana ihmeellisiä matkoja, tämä huimimpia

Istanbulissa on hauska miniatyyripuisto, jossa saa Topkapin palatsinkin mahtumaan yhteen kuvaan. Puistossa on tärkeimmät Turkin nähtävyydet Pamukkalen keitaasta ja amfiteatterista alkaen.

Tarkempaa matkakertomusta tulee, kunhan tosi ja taru löytävät sopivan synteesin.

Siihen voi mennä kaksi minuuttia tai kaksi vuotta.

Marraskuu

Olen varras

työn liekki mua

nuolee, loimuaa.

Kirjailijan lakko

Se ei näkyisi missään, paitsi ehkä kirjailijan itsensä päässä ja sitä kautta lähiympäristössä.

Tietysti mikäli kirjailijat olisivat lakossa vaikkapa 40 vuotta, se näkyisi kielen kuihtumisena ja kulttuurin kapenemisena.

Ajatuksin siivin voi lentää ympäristöyställisemmin kuin nekin koneet, jotka pöllyttelisivät taivaalla ilman nyt lakkoilevaa huoltohenkilökuntaa.

Lentäjätkin olivat niin solidaarisia, etteivät menneet lakkoon kesken lennon, vaan ennalta sovittuna ajankohtana. Puhumattakaan, että olisivat marssineet ulos työpaikaltaan ohjaamosta.

Jos joku on voittanut lakolla joskus jotain, ilmoittautukoon!