Mutta se tulee!
Tässä vähän ensimakua, Karjalan Heilin haastattelu, löytyy eepaperista sivulta seitsemän. Siinä saa samalla kustantaja mainosta.
Linkki Heiliin
Kaikki innokkaat apurahan tarjoajat, nyt käy kirjailija kuumana, laitattehan tukea tulemaan!
Uutta vartoessa voisi tutustua kirjailijan aiempaan tuotantoon - mitä hän itse suosittelee?
VastaaPoistaJos vähän raottaisit nyymiverhoa, olisi helpompi suositella, mutta:
VastaaPoista- Joenneidon kuolema (sisältää mm. kirjailijan kymmenen käskyä 2000-luvulle)
- Mies ja linnut (kriitikko väitti tekijänsä parhaaksi, tiedä häntä, mutta jos lukee paljon, voi viihtyä esimerkiksi runsaissa viitteissä muihin teoksiin, bajamaja-kohtaus erityisen merkityksellinen kirjallisesti)
Vanhemmasta tuotannosta suosittelen tulevalle kirjalle nimensä puolesta sukua olevaa Mies joka rakasti liikaa (nimessä on toki viittaus S. Turkan tunnettuun runokokoelmaan, mutta muuten teos johdattaa teatteriteemaan ja mustiin sukkiin).
Laitahan kommenttia tulemaan, jos innostut jonkin lukemaan!
Lintujen lailla lennähdän viitteiden maailmaan.
VastaaPoistaKiitos suosituksista!
I tell ya jahka I tell a...
Itella toimitti itelleni lopulta Miehen lintuineen. Jo ensipuraisulla yllätyin positiivisesti, joten se tuli nautittua kahdelta istumalta. Ja kahteen kertaan. Vaikka lienen melko kaikkiruokainen kirjallisuuden ystävä, olen varmaan sattunut nauttimaan eri annoksia (lähinnä kai kevyitä alkupaloja), koska selkeitä viitteitä tuntemiini teoksiin en juuri löytänyt (mitä nyt siinä bajamajakohtauksessa ne kirjailijat tietty) Voisiko kirjailija niitä avata? Mutta varmaan voin syyttää myös alati hataroituvaa muistiani. Toivon niin. Teoksia joihin mieleni erinäisistä syistä harhaili olivat vain Waltarin Sinuhe, oliko se Vartion Hänen olivat linnut, Peltosen Elmo ja Bradburyn Fahrenheit 471. Musiikin kautta- sen Sibeliuksen neljännen- muistin myös E.A.Poen Korppi-runon. Mieleen jäi pyörimään myös joku yhteiskunnallissatiirinen teos – olisiko ollut Helleriä? Myös Grassin joku teos käväisi mielessä.
VastaaPoistaMutta viitteistä viis –maistuvampia kohtauksia olivat ihmiset auringossa, tuokio salpakivillä, harmoniikkataiteilu, puhelimeen vastannut nainen, onnenhetki sängyllä ja toki myös lopun linnunpesäkohtaus. Pientä ärsytystä herätti minäkertojan persoonan itsekeskeisyys-mutta sitä tilitystähän tässä kai haettiin nimenkin mukaisesti. Jotenkin välillä tuli myös woodyallenmainen olo. Mutta kaikkinensa teos miellytti ja selvensi huomattavasti myös kirjailijan aikaisempia blogitekstejä (luonnonkatastrofit,vene,matkustelu,teatteri) Jään nyt tutkailemaan pitääkö kustantajan juoni -kaava paikkansa kun siirryn haarukoimaan Joenneitoa.
Jees!
VastaaPoistaLiisa ihmemaassa oli suuri innoittaja. Kaivelen muistiinpanoja ja kerron lisää.
Jostain syystä blogi ei salli nyt kommentoida omalla tilillä, joten tämä tulee anonyymivastauksena.
Kävin vähän muistia läpi, ja blogin ylläpitokin toimii taas. Koko tarinahan pohjautuu Alice in Wonderlandin juoneen, jossa päähenkilö juoksee epätoivoisen pelokkaasti kanin perässä (Suomi-verkkarimies), vaikkapa nykyajan hektisyyden. Siellä on osteri-illallista ym. viitettä.
VastaaPoistaKorppi-runo kuuluu kuvaan. Paljastettakoon myös, että kirjassa oleva "Hirsilato" ei ole itseni kirjoitama, vaan isäni. Halusin sen mukaan.
Kirjassa on viittauksiin omiin aiempiin teoksiin (Joenneidon kuolema ja Mies sinulle), novelleihin ja sanoituksiin. Lisäksi huomaan näitä taustoja, iloisen fantastisen sekamelskaisesti:
- Lolita
- Waltarin Sinuhe
- Pinokkio
- Moderni suomalainen runous, Melleri
- Kalevala
- Kafkan novellit
- Pentti Haanpään proosa
- Marquesin pari romaania
- Hitchcockin elokuvat
- Väinö Linna
- Aleksis Kivi
- Goethe
- Mauri Pekkarinen
- Tarja Halonen
- Uuno Kailas
- Tuomari Nurmio
- Kimmo Pohjonen
- Puhelinoperaattorien mainokset
Ja paljon muuta sisä- ja ulkokirjallista ainesta!
Kiitos vaivannäöstä! Niin kunnon sekametelisopasta sitä löytää aina parhaimmat rusinat ! No (o)n sen se se tietysti! Olisi pitänyt hokata matemaattisesta kaaosjuonikuviosta... Häpeäkseni tunnustan, että noista koko Liisa, Lolita ja Haanpää on kokonaan lukematta - vaikka niistä olen lukenut ja niitä valkokankailta katsonut.
VastaaPoistaHirsitalokohtaus vaikuttikin kääpiöineen ihan himpun vanhanaikaiselta - hivenen kokkomaiselta - mutta sopi kyllä sujuvasti sekaan.
Jouduin Joenneidon haarukoinnin sijaan käyttämään järeämpiä aseita, joten kommentteja kyllä luvassa mutta hetken sulattelun jälkeen.
Joenneito haarukoinnin sijaan naarattu- eikä nyt naarattanut. Ulkoasu oli harvinaisen kaunis ja ovela, (onko joki sama kuin taivas? ) mutta sisältö oli huomattavasti vaikeampi tarinapala purtavaksi. Kuin varjoja paratiisissa. Rikosromaaneista sain aikoinani yliannostuksen. No vieroitus johti sittemmin satunnaiseen kohtuukäyttöön. Tätä kirjaa en mieltänyt lukemisen aikana dekkariksi, vasta ihan lopussa se käväisi mielessä. Mutta oliko tuo rikos sittenkin vain rakkauden teko?
VastaaPoistaKirja siis pisti pohtimaan eutanasiaa, lasten hyväksikäyttöä, uskottomuutta, riippuvuuksia, kuolemaa ym. ilkeitä asioita. Nyt toisella lukukerralla tietty päähenkilön tunteettomuus ja itsekeskeisyys alkoi suorastaan ärsyttää. Olikohan se tarkoitus? Lisäksi jäin pohtimaan missä olivat Joenneidon nuoruuden ja kauneuden lähteet? Roopen koko persoona tuli kyllä selväksi, mutta oliko Joenneito- tuo nimetön, orpo kissanpentu,tyttöparka- oikeasti vain yksi mitätön seireeni tuon odysseuksen yhdellä harharetkellä?
Käskyt - hyvä idea! Tosin niistä muutamien yhdistämisessä itse tarinaan oli minusta himpun verran päälleliimauksen makua – vaikka ne varmaan tarkkaan mietittyjä olivatkin. Kirjailijan käskyistä allekirjoittaisin heti 3.,4.,5. ja 7. Muutamat lopuista olivat makuuni liian tarkkoja ja konkreettisia – ja jotenkin puolustelevia. Eniten pohditutti käsky 2. – miksi? Eikö jokaisessa ihmisessä ole suunnaton määrä mahdollisuuksia-eri puolia johon tutustua-ajatuksia joita vaihtaa? Siitä taas tuli mieleen Otsin aikoinaan laulama Älä kiiruhda kappale, jonka ylimaallisen kauniin melodian lisäksi muistiin jäi lapsena sanat :”Siksi kiirehdi nyt rakkahin”. Ja aikuisena vasta tajusi kuinka ”tuskaa vain on tiemme yhteinen.” Mutta eikö etsiminen ole tärkeämpää? Miten taistella kyllästymistä vastaan? Miksi aloittaa aina uusi suhde? Pieni feministirealisti minussa heräsi ja aloin pohtia mikä kivikautinen lisääntymisgeeni antaa monelle keski-ikäisille miehelle halun vaihtaa naistaan aina nuorempaan. Okei kirjan vasektomiakuvaus oli harvinainen, mutta oliko Roope neuvotellut asiasta vaimonsa kanssa ja pitikö Joenneidon hoitaa ehkäisy tuon toimenpiteen jälkeen? Ja eikö nykynuoriso vaihda jo hiv-testien tuloksia heti kännykkänumeroiden perään?
Pari vuotta sitten tuli tv:stä sarja, jossa joukko suomalaisia (muistiini jäi kirjailijat Pulkkinen ja Itkonen, profetta-Sailas ja kiekkoilija Ruutu) päivittivät käskyjä nykyaikaan. Lista niistä löytyi vielä netistä. Kirjailija taisi olla tällä teoksella siis jo edellä aikaansa.
Mutta pikku erimielisyyksistä huolimatta pidin monesta asiasta kirjassa. Kuvaukset ja symboliikka joesta, saaresta, silloista ja koko Joen kaupungista olivat taitavia; kirjan rakenne ennen-jälkeen vuorotteluineen tekivät lukemisen mielenkiintoiseksi (siitäköhän se dekkarimaisuus?) ja kerronta oli kaikkinensa sujuvaa. Yhteiskunnallinen kritiikki (mm. masennuksen hoidosta) miellytti. Myös lääkärin epikriisivitsit piristivät (sydänlääkärini on kirjoittanut kerran, että periferiani on syvä ja lämmin) muuten melko synkkää tarinaa. Kirjan loppu oli tiiviydessään – tietyssä runomaisuudessaan- lakonisen kaunis. Mitä tarkoittaakaan ”uskallan työntää” ?
Kirja antoi siis aihetta ajatella – ja vaikka kylmäsi ei jättänyt kylmäksi - olisiko se hyvän kirjan tarkoitus?
Mistähän kirjakaupasta kannattaisi kysellä tuota vanhempaa tuotantoa? Ja onkohan väliä missä järjestyksessä teoksia lukee? Oliko tämä kolmas osa taiteilijatrilogiaa?
Varsin tyhjentävä analyysi! Ei tuohon ole paljon lisättävää. Ehkä sen voisi sanoa, että olen yrittänyt kirjoissani surffailla eri lajityypeissä. Hyvät rikosromaanit ovat mitä parhaita kirjallisuutta, mutta sarjatuotanto tyhjää täynnä.
VastaaPoistaTodennäköisesti palaan tämän kirjan tapahtumiin jossain yhteydessä - monologi "vankilasta" rakkaudenteon jälkeen tai jotain.
Olen suorastaan ylpeä tuosta "edellä aikaa" -kommentista. Itsekin joskus sitä märehtii, kun kirjoittaa syrjässä suurista sukupolvista ja vähän muutenkin kirjallisella sivuraiteella.
Kirjojani saa tilaamalla lähes kaikista kirjakaupoista tai verkkokaupoista. Ehkä "tukkuostajan" kannattaa kuitenkin ottaa yhteyttä kustantajaan, jos sieltä vielä löytyy vanhaa tuotantoa jokunen kappale. Voisi tulla nopeammin ja halvemmin.
(www.ilias.fi ja siellä yhteydenottolomake)