Kirjailijan lakko

Se ei näkyisi missään, paitsi ehkä kirjailijan itsensä päässä ja sitä kautta lähiympäristössä.

Tietysti mikäli kirjailijat olisivat lakossa vaikkapa 40 vuotta, se näkyisi kielen kuihtumisena ja kulttuurin kapenemisena.

Ajatuksin siivin voi lentää ympäristöyställisemmin kuin nekin koneet, jotka pöllyttelisivät taivaalla ilman nyt lakkoilevaa huoltohenkilökuntaa.

Lentäjätkin olivat niin solidaarisia, etteivät menneet lakkoon kesken lennon, vaan ennalta sovittuna ajankohtana. Puhumattakaan, että olisivat marssineet ulos työpaikaltaan ohjaamosta.

Jos joku on voittanut lakolla joskus jotain, ilmoittautukoon!

Talvi, millaisena tulet?

Auringonkukalle oli tulla ennenaikainen kuolema.

Sunnuntaina lumet sulivat. Kukka heräsi henkiin,
eikä sillä näytä olevan kiirettä kuihtua pois.

Vielä se noutaja tulee!

Ja uusi kukka ensi kesänä.

Ja tänään on 13.13.1313

10.10.2010 on takana. Edessä ovat:

- 11.11.2011.
- 12.12.2012.

1900-luku on jo kaukainen, vaikka vasta eilistä. Monesti tuntuu, että on 13.13.1313 ja olen onneton ritari, jolta lyödään pian pää poikki.

Onneksi, kirjailijan mielikuvituksella, ritarin voi herättää henkiin useamman kerran.

Vuonna 1313 näillä seuduin oli hyvin ihmisvapaata meinikiä. Muutamat laatokankarjalaiset tulivat tutustumaan erämaihin, josko täällä olisi mukava elellä.

Siitäpä se sitten alkoi vilkastua: Pähkinäsaaren rauha, Iljan perustama Kuhasalon luostari, kaskimaat ja Karjalan mäntyyn pään kopsuttelu.

Oi aikoja, oi tapoja.

Lokakuu

Lumisade hiutaloi
katseesi teräväksi

olet villapaita

saanko vähän nyppiä
talvisuojaa.